Yhteishyvä
Kuluttajatieto Ravitsemus Ruokakulttuuri

Hyönteiset hyppivät nyt lautasille

29.12.2017

Syyskuun 20. päivä Suomessa nähtiin tulkitsijasta riippuen kiehtova, iljettävä, tervetullut tai ällöttävä, mutta joka tapauksessa historiallinen päätös: maa- ja metsätalousministeriön (MMM) päätöksellä tulkinta hyönteisten tuottamisesta ja myymisestä elintarvikekäyttöön muuttui.

Aikaisemmin hyönteistuotantoa ei ole pidetty laillisesti elintarviketuotantona, joten siihen ei ole liittynyt myöskään elintarvikkeisiin liittyvää valvontaa. Näin ollen hyönteisiä ei saanut myöskään myydä ihmisten ravinnoksi ruokakaupoissa. Ennen MMM:n päästöstä asiaa on saatettu kiertää myymällä hyönteisruokaa ”keittiösomisteena”, jolloin markkinointitekstien yhteydessä ei ole puhuttu mitään siitä, että periaatteessa tätä sisältöähän voisi syödäkin.

Muutos EU:n uuselintarvikeasetuksen tulkinnassa kuitenkin mahdollisti sen, että elintarvikevalvonta alkoi käsittää myös kokonaisten hyönteisten tuotannon. Vaikka lakien säätäminen ja byrokratia voivat vaikuttaa joskus etanamaisen hitailta tai tuskallisilta prosesseilta, tällä kertaa päätös tuotettujen hyönteisten ottamisesta elintarvikelainsäädännön piiriin tapahtui sen verran nopeasti, että Suomi oli päätöksensä kanssa ensimmäisten EU-maiden joukossa.

Vain parisen kuukautta MMM:n syyskuun lopun päätöksestä hyönteisrintamalla alkoi kuulua sirinä ja surina. Hyönteisten myynti ruoaksi tuli virallisesti mahdolliseksi marraskuun alusta, ja jo kuun lopulla Fazer julkaisi tiedotteensa leivästä, jonka valmistamiseen oli käytetty sirkkajauhoa. Uutinen jo pidempään kehitteillä olleesta, lainsäädännön muutoksia odottaneesta leivästä oli niin poikkeuksellinen, että se ylitti uutiskynnyksen myös maailmalla, päätyen esimerkiksi Guardianin palstoille. Sosiaalisessa mediassa vastaanotto hyönteisruoan suhteen oli kaksijakoinen. Monet pääsivät myös maistamaan hyönteisruokaa ensimmäistä kertaa, ja kertoivat kokemuksistaan eri medioissa.

Omalla kohdallani ensikosketus hyönteisruokaan tapahtui aikaisemmin kuin arvelinkaan eli tapaninpäivänä. Olin tällöin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaani lähi-Prismassa tekemässä hyviä löytöjä viimeistä käyttöpäivää lähestyvistä ruoista, esimerkiksi laatikoista ja muista jouluherkuista.

Olin lukenut pitkin loppusyksyä ja alkutalvea innostuneena uutisia hyönteisruosta, mutta en odottanut pääseväni heti maistamaan hyönteisiä. Olin ollut nimittäin siinä uskossa, että hyönteisruoan tuloa tänne Pohjois-Suomeen saadaan vielä odottaa. Esimerkiksi sirkkaleipää on käsitykseni mukaan saatavilla tällä hetkellä vain pääkaupunkiseudun Fazer-myymäläleipomoissa, koska leivälle elintärkeän raaka-aineen eli Hollannissa kasvatettujen kotisirkkojen saatavuudessa on ollut vaikeuksia.

Ihmetykseni tapaninpäivänä olikin suuri, kun näin makkarahyllyn tuotteiden joukossa ylöjärveläisen Veljekset Mattilan valmistamia sirkkanakkeja, sirkkamakkaroita ja sirkkapihvejä. Samassa muistin ohimennen lukeneeni noin viikko sitten S-ryhmäläisten twiittejä, joissa mainittiin Mattilan tuotteiden olevan pian saatavilla Prismoissa ja isoimmissa S-marketeissa. Olin nähtävästi lukenut twiitit liiankin nopeasti, sillä luulin kyseessä olevan vain Etelä-Suomen S-kaupat.

Jokaisen tuotteen kohdalla viimeinen käyttöpäivä lähestyi uhkaavasti, minkä vuoksi kaikki sirkkatuotteet olivat myynnissä alle puoleen hintaan. Hetken asiaa puntaroituani päätin ostaa pihvejä: ne olivat kolmesta tuotteesta ainoita, joiden valmistamisessa ei ollut käytetty lihaa. Myös tuotteen ravintoarvot miellyttivät, joten ostin pari pakettia kokeilunhalusta ja tietysti toisesta tärkeästä syystä eli ruokahävikin vähentämiseksi.

Söin 4.6% kotisirkkajauhoa sisältävät pihvit parin päivän aikana, yhteensä 8 pihviä. Pihvit olivat kypsennystä vaille valmiit, joten pikainen parin–kolmen minuutin paistaminen pannulla tai kuumentaminen mikrossa riittivät valmistukseksi. Mitään erikoisia ateriakikkailuja en harrastanut, vaan söin pihvit joko joululaatikoiden, pastan tai kuskusin kera.

En ole kovin harjaantunut ruokien maistelija tai makujen tunnistaja, mutta en voi sanoa, että olisin maistanut pihveissä hyönteisiä. Minun mielestäni pihvit maistuivat aivan tavallisille kasvispihveille. Veikkaankin, että mikäli pihvit olisivat kulkeneet jossain työpaikkaruokalassa parsakaali-herne-pinaattikasvispihvien nimellä, ihmiset olisivat syöneet niitä muitta mutkitta. Ehkä minun täytyisi syödä useammin hyönteisruokaa tai pelkkiä sirkkoja, jotta oppisin tunnistamaan paremmin niiden maun.

Mietojen makujen tarjoaminen lieneekin parhaimpia tapoja aloittaa hyönteisruoan markkinoiminen. Myös hyönteisten ”piilottaminen” ruokaan, esimerkiksi juuri useimpien tuotteiden sisältämän sirkkajauhon muodossa on kyselytutkimuksenkin mukaan ehkä se mieluisin tapa syödä hyönteisruokaa, kokonaisten hyönteisten ja hyönteisten osien syömisen sijaan.

Hyönteiset itsessään omat ravitsemuksellisesti kuranttia ruokaa: niissä on erittäin runsaasti hyvälaatuista proteiinia,  ja lisäksi kivennäisaineita kuten rautaa, kalsiumia ja magnesiumia. Hyönteisistä jauhettu jauho voisi olla tulevaisuudessa hyvä tapa kamppailla aliravitsemusta vastaan esimerkiksi Afrikassa kuljetettavuuden, säilyvyyden ja ravintoarvojen vuoksi, kun hyönteistuotantoa saadaan lisättyä merkittävästi.

Hyvien ravintoarvojen lisäksi hyönteiset ovat myös järkiruokaa niin ekologisesti kuin eettisesti: hyönteisruoan tuottaminen ei vie niin paljon rehua tai vettä kuin esimerkiksi naudanlihan tuottaminen, ja lisäksi hiilidioksidipäästöt ovat reippaasti alhaisemmat. Erot proteiinikiloa ovat tarkastellusta muuttujasta riippuen kymmen- tai jopa yli tuhatkertaiset hyönteistuotannon hyväksi.

Toisaalta hyönteisten hermosto on niin alkeellinen, että ne eivät tunne samalla tavalla kipua kuin lehmät tai siat. Hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä, mistä syystä pakastaminen on hyvin humaani tapa päättää niiden elo: lämpötilan laskiessa ne vaipuvat ensin horrokseen ja sitten ikään kuin nukkuvat pois. Jälkimmäinen on syy siihen, että tiettyjen vegaanien eli entovegaanien ruokavalioon sopivat hyönteiset, vaikka ne eläviä olentoja ovatkin.

Hyönteisruoan inhoaminen ja inhon voittaminen

Kun monet kuulevat puhuttavan hyönteisruoasta tai ajattelevatkin hyönteisten syömistä, ensimmäinen reaktio on aversio eli inho. Sain todeta saman myös Facebookissa, jossa jaoin kuvan pihviostoksistani: jos Facebookissa olisi yökkäysreaktio, olisi niitä todennäköisesti päätynyt myös minun statukseeni. Siksi mainitsin kirjoituksen alussa MMM:n uutisen herättäneen myös iljettäviä ja ällöttäviä tunteita.

Jotta hyönteisruoka päätyisi myös suurten massojen lautasille, on väestötasolla tarpeen saada käyntiin syvällinen asennemuutos, jonka on aikaansaanut opitun inhon korottama psykologinen kynnys. Osan kohdalla kynnys voi olla niin vahva, että he eivät kykene edes nielemään hyönteisiä sisältävää ruokaa puhumattakaan siitä, että niillä pitäisi täyttää maha. Syynä inhoon voivat olla esimerkiksi uutuudenpelko ja kulttuurisesti opitut syyt: hyönteisiä ei ole totuttu syömään meillä, ja hyönteisiä saatetaan yleisesti pitää saastaisina ja vaarallisina.

Hyönteisruokaa Turun yliopistossa kulutuksen näkökulmasta tutkiva Samuel Piha kirjoitti Tieteessä tapahtuu -lehteen artikkelin siitä, miten tätä psykologista kynnystä voidaan yrittää madaltaa. Hänen mukaansa hyönteisruoan markkinoinnissa tulee hyödyntää kahta strategiaa eli aisti- ja opetusstrategioita.

Aististrategia vetoaa tunteisiin ja on Pihan mukaan tehokkaampi, laajemmin vaikuttava tapa kuin opetusstrategia. Kun ihmisille tarjotaan Pihan mukaan mahdollisuus nähdä, haistaa, tunnustella ja ennen kaikkea maistaa hyönteisruokaa, heidän tiedostamattomat vaistonsa tottuvat hyönteisruokiin, jolloin ostohalukkuus kasvaa.

Opetusstragia on käytännössä ihmisten sivistämistä. Se on paikallisempi kuin aististrategia ja vetoaa järkeen. Hyönteisruoan kohdalla korostettavia järkisyitä voivat olla tässäkin kirjoituksessa mainitut hyvä ravitsemuksellinen arvoa sekä eettisyys ja ekologisuus. Myös siihen voi yrittää vedota, että tälläkin hetkellä maailmassa on 2 miljardia ihmistä, joiden ruokavalioon hyönteiset kuuluvat. Osa näistä ihmisistä asuu Thaimaassa, jossa monet suomalaiset ovat lomailleet ja jossa sirkat ovat suurta herkkua.

Itse korostaisin lisäksi sitä, että koska hyönteistuotantoketju on nyt elintarvikelainsäädännön piirissä, koskee ketjun lenkkejä samat lainalaisuudet kuin muitakin elintarvikealalla työskenteleviä toimijoita. Hyönteisten tuotannossa on siis kiinnitettävä samalla tavalla huomiota puhtauteen ja hygieniaan kuin muussakin ruoantuotannossa. Tämä on mielestäni hyvä argumentti, sillä monilla hyönteisiin liittyvät mielleyhtymät koskevat likaisuutta tai pilaantuneisuutta.

Suomen lääkärilehteen kirjoittaneet Marja Mutanen ja Hely Tuorila puolestaan toteavat, että altistus, ajattelutavan muutos ja välttämättömyys tukevat muutosta ja kannustaa ihmisiä kokeilemaan hyönteisruokaa. Näistä kahteen ensimmäiseen liittyvät läheisesti juuri aisti- ja opetusstragiat.

Koska inho ei ole synnynnäistä, vaan opittua, lapset ovat hyönteisruoan kulutuksen kannalta mielenkiintoinen ihmisryhmä. Vaikka on itse hankkinut inhon hyönteisruokaa kohtaan kulttuuristen syiden vuoksi, ei tätä inhoa tarvitse siirtää lapsiin elehtimällä tai päivittelemällä: heille tai heidän tuleville lapsilleen hyönteisruoasta voi tulla valinnan sijan välttämättömyys, kun ihmiskunnan on mietittäviä ympäristön kannalta kestäviä vaikutuksia maailman tasolla yhä kasvavan väestön ihmismassan ruokkimiseksi. Välttämättömyys onkin syystä Mutasen ja Tuorila mukaan yksi asennemuutoksen kolmesta ajurista.

Heti perään on sanottava, että Eviralla ei tietääkseni ole tällä hetkellä selkeää kantaa hyönteisruoan tarjoamiseksi lapsille. Ohjeistusta odotellessa kannattaakin olla hyönteisruoan lapsille tarjoamisen suhteen pidättyväinen.

Hyönteisruoka vuonna 2018

Vuoden 2018 kynnyksellä ei voida vielä puhua hyönteisruoan rynnistyksestä kauppoihin, sillä uskallan veikata, että suurissa kaupoissa myynnissä olevien hyönteisruokatuotteiden määrä on laskettavissa karkeasti kahden käden sormilla.

Tällä hetkellä kaupoissa on jo tai tulossa myyntiin ainakin Entocuben sirkkagranolaa ja sirkkapusseja, Leaderin sirkkoja sisältäviä proteiini- ja välipalapatukoita, Tervensin kikherne-sirkkajauhofusillia tai Wildin kuhnurintoukkia sisältävää tummaa suklaata, kirjoituksessa aiemmin mainittujen tuotteiden lisäksi. Nyt tuotteitaan myyntiin tuoneet ovat todennäköisesti olleet tuotekehityksessä etumatkalla ja kehittäneet tuotteensa valmiiksi jo aiemmin odottamaan regulaatiomuutoksia.

Kun tuotekehitys käynnistyy kunnolla ja raaka-aineiden saatavuusongelmat saadaan korjattua, tullaan kaupoissa näkemään uusia hyönteisruokatuotteita yhä enemmän ja enemmän. Nyt kaupoissa myynnissä olevista tuotteista lähes jokaisessa on kotisirkkaa jossain muodossa. Tämäkin tulee muuttumaan, kunhan hyönteisten tuotanto saadaan kunnolla käyntiin. Syömiskelpoisia hyönteislajeja tiedetään nimittäin olevan jopa noin 2000 kappaletta, joten tästä joukosta tulee varmasti löytymään paljon erilaisia makuja maisteltaviksi.

Vaikka lihansyönti on lisääntynyt viime vuosina ja lihankulutus on siten huippulukemissa, uskon kulutushuipun olevan jo lähellä. Lihansyönti tullee vähenemään pitkällä aikavälillä ihan varmasti. Syitä tähän on monia, mutta mielestäni taustalla ovat ennen kaikkea ekologiset syyt.

Joka tapauksessa terveellinen ja vastuullinen hyönteisruoka on vihdoin täällä, ja se on tullut tänne jäädäkseen. Ehkä yksi hyvä ja toteuttamiskelpoinen uudenvuodenlupaus voisikin olla, että aion kokeilla ennakkoluulottomasti hyönteisruokaa vuonna 2018?

Aiheeseen liittyvät

Ei kommentteja

Jätä vastaus