Yhteishyvä
Hyvä olo Kuluttajatieto

Poista stressiä syömällä ilmaiseksi

24.4.2017

Haluatko parantaa hyvinvointiasi, jaksamistasi, terveyttäsi tai luovuuttasi? Samalla saat ilmaista, ekologista ja ravinteikasta lähiruokaa. Luonnossa liikkumisen myönteisistä terveys- ja hyvinvointivaikutuksista löydetään koko ajan uutta tutkimustietoa. Jokamiehenoikeuksien puitteissa kuka tahansa voi kerätä villivihanneksia. Ensimmäiset nokkoset ovat ilmestyneet Etelä-Suomeen, joten villiruokasesonkiin valmistautumisen voi aloittaa ihan pian.

Luonnonympäristön tiedetään rauhoittavan ja kohottavan mielialaa sekä vähentävän vihan, väsymyksen, masennuksen, huolestuneisuuden tai ahdistuksen tunteita. Luonnossa liikkuminen parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta, kehittää oppimisvalmiuksia, herkistää aisteja, edistää luovuutta, edistää kehon puolustusmekanismeja ja vahvistaa vastustuskykyä. Sen tiedetään jopa alentavan verenpainetta ja laskevan veren sokeriarvoja.

Villivihannekset, jotka tunnetaan myös nimellä villiyrtit, ovat ilmaista ja herkullista ruokaa. Niiden keruuaika alkaa varhain keväällä ja jatkuu aina pitkälle syksyyn. Monet niistä ovat parhaimmillaan ennen kukintaa, mutta keruupaikkoja niittämällä usean kasvin satokauden saa jatkumaan aina syyskuulle saakka.

Luonnossa kasvaneet kasvit ovat yleensä viljelykasveja sitkeämpiä ja niissä voi olla enemmän vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja kuin viljellyissä kasveissa. Samasta syystä niiden maku on yleensä voimakkaampi ja monivivahteisempi. Esimerkiksi nokkonen sisältää yli viisi kertaa enemmän kalsiumia kuin maito. Villivihannesten osalta on syytä ymmärtää, että määrät jäävät vähäiseksi. Helpompi on juoda puoli litraa maitoa, kuin syödä 100 grammaa nokkosia.

Kaikki luonnossa kasvava ei ole syötävää, vaan siellä kasvaa myös myrkyllisiä kasveja. Siksi on tärkeä opetella tunnistamaan kasvit ennen keräämistä. Nykyaikana tämäkin on tehty helpoksi. Avuksi voi ladata vaikkapa Suomen Luonto -lehden julkaiseman Villivihannekset -mobiilisovelluksen. Hinta on muutamia euroja ja siitä saatavat tuotot käytetään luonnonsuojelutyöhön.  

Kasviksen tunnistamisen jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota keruupaikkaan. Kivennäis- ja hivenaineiden lisäksi kasvit keräävät ympäristöstään myös haitallisia aineita. Siksi keräämistä kannattaa vältellä saastuttavien teollisuuslaitosten tai lämpökeskusten läheltä. Teiden varret, asutuskeskukset tai lannoitettujen viljelyalueiden lähiympäristöt eivät ole hyviä keruupaikkoja.

Osa kasveista saattaa olla kokonaan rauhoitettua tai joissain päin Suomea paikallisesti niin harvinaisia, ettei niitä kannata poimia. Kasveja ei saa repiä juurineen, eikä mitään keruupaikkaa saa koluta täysin tyhjäksi. Keruupaikkoja kannattaa vaihdella, jotta kasvustot toipuvat keräämisen aiheuttamasta rasituksesta. Minkään kasvin esiintymistä keruupaikalla ei saa vaarantaa.

Villivihannekset, kuten marjat ja sienetkin, kannattaa kerätä kuivalla säällä. Kosteus edistää kasvien pilaantumista ja aurinkoisella säällä ulkoilu on mukavampaa. Vihannesten tavalla käytettävät lehdet kerätään yleensä ennen kukintaa, kun taas maustekasvien lehtien paras keruuaika on silloin, kun ne kukkivat. Kasvit kannattaa kerätä koriin tai muuhun ilmavaan astiaan. Suurinta osaa kerättävistä kasveista voidaan säilöä joko kuivaamalla tai pakastamalla.

Villivihanneksiin totuttelu kannattaa aloittaa helpoilla kasveilla. Meistä jokainen tunnistaa voikukan ja nokkosen. Näitä kasveja löytyy jokaisesta pihapiiristä ja puistosta. Niitä voidaan käyttää monella tapaa. Korvaamalla suuren osan kaupasta ostettavista lehtisalaateista näillä kahdella kasvilla säästät melkoisen määrän rahaa.

Voikukan nuoren lehdet ja kukkanuput sopivat sellaisenaan salaattiin. Ennen nauttimista ne kannattaa huuhtoa huolellisesti juoksevan veden alla. Lehtiä voidaan lisätä keittoihin, patoihin tai munakkaisiin. Lehtien mausteinen maku johtuu niiden sisältämästä taraksiinistä, jota on eniten varren ja lehdiruoden sisältämässä maitiaisnesteessä. Jos maku on liian voimakas, niin sitä voidaan pehmentää ryöppäämällä tai liottamalla lehtiä hetken aikaa kylmässä vedessä. Lehden kärjen maku on miedompi ja lehtiruodin voi halutessaan leikata pois.

Nokkosista vihanneksina voidaan käyttää isonokkosta ja rautanokkosta. Niistäkin yleensä hyödynnetään nuorten versojen kärjet tai nuoret lehdet. Niiden runsas ja varhainen sato on hyvänmakuinen ja sopii moniin ruokiin. Ruuaksi tarkoitettu nokkonen kannattaa kerätä ennen kukintaa aurinkoisen jakson päätteeksi, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhainen. Ennen käyttöä tuore nokkonen ryöpätään eli keitetään nopeasti jotta sen sisältämät poltinkarvojen myrkyt tuhoutuvat.

Vaikka villivihannekset ovat tällä hetkellä trendikästä ruokaa, meidän ei tule unohtaa metsiemme runsasta marjasatoa. Ahomansikka kypsyy luonnonmarjoista ensimmäisenä heti heinäkuun alussa. Lakan poiminta-aika alkaa heinäkuun puolessa välissä ja kestää elokuun alkupuoliskolle. Mesimarjan ja vadelman sesonki alkaa heinäkuun puolessa välissä ja kestää elokuun loppuun. Mustikan ja juolukan satokausi alkaa heinäkuun lopussa ja niitä voi poimia aina pitkälle syyskuuhun saakka.  Puolukoita, karpaloita ja pihlajanmarjoja voidaan kerätä syyskuun alusta melkein lumentuloon saakka.

On todistettu, että jo viiden minuutin oleilu luonnossa edistää hyvinvointia. 20 minuutissa saadaan jo mittavia terveysvaikutuksia. Kasvit sitovat pienhiukkasia, tuottavat happea ja absorboivat ilmansaasteista. Puhtaampi hengitysilma tehostaa hengitystä, joten fyysinen harjoitus luonnossa voi tuntua kevyemmältä kuin rakennetussa ympäristössä. Luonnossa liikkuminen kuuluu niin suomalaiseen kulttuuriperinteeseen kuin ihmisen kehityshistoriaan. Hermosto ja aistit ovat kehittyneet havainnoimaan luonnonympäristöä. Jos haluat olla todellinen nykyajan luolamies, niin ota kori ja kahvakuula mukaasi ja mene metsään.

Aiheeseen liittyvät

Ei kommentteja

Jätä vastaus